Luukkanen: Stalinismin “hullut koirat”

Arto Luukkanen kirjoittaa blogissaan:

Dosentti Arto Luukkanen.

Neuvostoliiton 1930-luvun näytösoikeudenkäyntien ehdoton tähti Andrei Januarevitš Vyšinski oli neuvostolainsäädännön sankari. Hänen kuuluisan diktaattinsa mukaan ”tunnustus on todisteiden kuningatar”.

Andrei Januarjevitš Vyšinski.

Hän oli myös hyödyllinen ”neuvostolaillisuuden” ajaja. Ensimmäisessä tärkeässä näytösoikeudenkäynnissä vuodelta 1928 (ns. Shahtyn juttu)  Vyšinsky vahti tarkasti sitä, että oikeus ei suinkaan tutkisi todisteita vaan keskittyisi siihen, että syytettyjen todistukset olisivat linjassa kuulusteluissa annettujen ”mukiloitujen” tunnustusten kanssa.

Hän vahti kärppänä ”viljavarkaiden”, ”sabotöörien” ja ”sadontuhoajien” saamia rangaistuksia. Vyšinskyn suuri hetki koitti vuonna 1935, jolloin ”näytösoikeudenkäynnit” alkoivat ja hänestä tuli pääsyyttäjä.

Hän sai myös neuvostovaltion tunnuksen teoreettisesta keksinnöstään, jonka mukaan tutkijoiden ja tuomareiden oli ehdottomasti harkittava ”laajempia sosiaalisia perspektiivejä” langettaessaan rangaistuksia.

Tämä tarkoitti sitä, että faktista rikosta ei tarvittu tuomioon – ihminen pystyttiin tuomitsemaan vain kuulumisestaan tiettyyn vahingolliseen ihmisryhmään ”luokkavastuunsa” perusteella tai vain siksi että tuomio on tärkeä kommunistiselle puolueelle.

Vanhanaikaisia todisteita ei enää tarvittu. Kuten hän kerskaili jälkeenpäin:

antakaa minulle ihminen ja minä löydän rikoksen”.

Syytöspuheensa puolueoppositiota vastaan hän yleensä päätti kiekaisuun:

vaadin että nämä hullut koirat ammutaan!

Laura Huhtasaaren poliittinen ajojahti: Svenska Ylen ja ”tuntemattoman henkilön” ilmianto

Laura Huhtasaari.

Kuten muistamme, Laura Huhtasaarta syytettiin ennen presidentinvaalia siitä, että hänen gradunsa olisi plagioitu. SK:n päätoimittaja ryntäsi apajille ja oli sitä mieltä, että gradu sisälsi useita suoria ja sanatarkkoja lainauksia toisista teoksista ilman lähdeviitteitä.

Asiaa ruvettiin tutkimaan ja kun vaalit olivat ohitse, Jyväskylän yliopisto totesi huhtikuussa 2018 että gradussa oli osin joitain hyvän tieteellisen käytännön vastaisia piirteitä, mutta ei vilppiä.

Nyt ennen poliittista kesätaukoa ja ennen sote-äänestyksiä veronmaksajien ylläpitämä Svenska Ylen toimittaja tarttui uusiin kohtiin, joita uskoo plagioiduiksi. Takana tässä kaikessa jokin ”yksityishenkilö”, joka on kirjannut esiselvityspyynnön hyvän tieteellisen käytännön loukkaamisesta Jyväskylän yliopistolle.

Se mikä ihmetyttää on se, että samalla kun asia siis vietiin yliopistolle, se julkistettiin veronmaksajien maksamassa Svenska Ylessä.

Kukaan ei tiedä kuka tämä ”yksityishenkilö” on eikä sitä edes ihmetellä. Se, mikä tässä jutussa on länsimaisten oikeuskäytäntöjen vastaista on, että Svenska Yle asettui samaan aikaan tutkijaksi, syyttäjäksi ja tuomariksi.

Se hankki professoreiden lausuntoja, joiden mukaan plagiointia ei voi kiistää vaikka he eivät halua kiistää toisen yliopiston kollegoiden työtä. Tutkiva journalismi syytti, todisti, ja antoi tuomion.

Jyväskylän yliopiston tehtävänä on nyt vain todeta asia ja tehdä kuten media haluaa.

Samaan aikaan Laura Huhtasaarta kohtaan on esitetty painostusta, jossa häntä kehotetaan ”tunnustamaan” omat ”rikoksensa”. Kaiken tietysti kruunaisi ”todisteiden kuningatar”.

Eräs mielenkiintoisimmista Svenska Ylen journalistisista keksinnöistä oli kärttää Huhtasaarta antamaan lausunto, ilman, että se näyttää tai dokumentoi omia havaintojaan. Salamannopeasti.

Laitan tässä LH:n postauksesta 11.22. saadun viestin:

Olemme perusteellisessa selvityksessämme (!) löytäneet edustaja Huhtasaaren gradusta huomattavasti laajemmasta plagioinnista….pyytäisimme tästä asiasta kommentin edustajalta ennen kuin juttu julkaistaan…Ymmärrämme, että eduskunnassa on todella kiireinen aika ja toivomme, että saamme kommentin 17.30 mennessä.…Kerromme mielellämme lisää ja avaamme jutun sisältöä tarkasti, jos pystytte ottamaan meihin yhteyttä.”

Svenska Yle antama mahdollisuus vastineeseen näyttää olleen äärimmäisen muodollinen ja lähinnä vain siksi, että voidaan sanoa, ”annetun mahdollisuuden kertoa kantansa”.

Juttu nimittäin julkaistiin klo 15.00. Kahta ja puolta tuntia ennen sovittua aikaa.

Perjantaina Pressiklubissa pistettiin lisää löylyä ja painostettiin yliopistoa: Jos ette hylkää Lauran gradua ei kukaan ei ota teitä tosissaan”.

Avoimia kysymyksiä on monta: mikä on Svenska Ylen ja tämän tuntemattoman ilmiantajan suhde? LH:n gradun hylkäystä vaaditaan raivokkaasti ja yliopistoa painostetaan – miksi ja minkä takia? Ja ennen kaikkea: miksi tällaista stalinistista ajojahtia harjoitetaan?

On epäiltävää, että kyseessä on ”vyšinskymäinen” ajojahti, jossa pyritään systemaattisesti tuhoamaan erään poliitikon tulevaisuus arveluttavilla keinoilla. Huhtasaaren todellisena syntinä näyttää olevan hänen poliittinen puolueensa ja se, että hän oli liian suosittu presidentinvaaleissa.

Vielä kerran: syyttäjänä toimii veronmaksajien tuella toimiva Svenska Yle, joka näyttää samalla olevan tutkija, syyttäjä, tuomari ja mestaaja.

Kuka bulvaanien takana?

Ehkä tärkein tieto olisi kuka tässä oikein on todellisuudessa taustalla?

On sinänsä oikein hyvä, että poliitikkojen opinnäytteitä tarkistetaan, mutta jos se tehdään niin, silloin se pitää ehdottomasti tehdä systemaattisesti eikä joku erityinen puolue maalitauluna. Jos poliiittinen maalitus tehdään, on se ajojahtia.

Tieteessä ja tieteen kritiikissä esiinnytään omalla nimellään eikä nimettömästi. Onko tässä kyse hyökkäyksestä Jyväskylän yliopiston asiantuntemusta vastaan, kun se on tutkinut gradun jo kaksi kertaa? Vai onko kyseessä tuleviin vaaleihin liittyvä propaganda?

Kun tiedettä ja opinnäytteitä arvioidaan, on ehdoton edellytys, että ei ole olemassa nimettömiä ilmiantoja. Tämän henkilön pitää olla julkisuudessa omalla nimellään että voidaan arvioida hänen tieteellisen asiantuntemuksensa määrää ja poliittisen affiliaationsa suuntaa. Entä onko tällä henkilöllä joitain tukijoita? Miksi he eivät astu julkisuuteen?

Vielä kerran: tieteellinen arviointi ja opinnäytteitten arvostelu ei voi olla poliittisen mustamaalaamisen tai poliittisen trollaamisen näyttämönä.

PS. Journalistin ohjeissa kerrotaan:

”Jos yhteiskunnallisesti merkittävien tietojen julkaisusta aiheutuu erittäin kielteistä julkisuutta, toimituksen on suotavaa avata yleisölle, miten nimettömän lähteen ja siltä hankittujen tietojen luotettavuus on varmistettu.”

Samoin:

jos selvästi tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon toiminnasta aiotaan esittää tietoja, jotka asettavat tämän erittäin kielteiseen julkisuuteen, kritiikin kohteelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä.22. Ellei samanaikainen kuuleminen ole mahdollista, voi erittäin kielteisen julkisuuden kohteeksi joutunutta olla tarpeen kuulla jälkeen päin. Jos näin ei tehdä, hyvään tapaan kuuluu julkaista hänen oma kannanottonsa. 23. Kannanotto on puheenvuoro, joka on syytä julkaista mahdollisimman nopeasti ilman sen yhteyteen liitettyjä asiattomia lisäyksiä.”

Svenska Ylen kannattaisi noudattaa näitä ohjeita.

Lähde: artoluukkanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi

tamtam@urkki.net

Comments

comments

One Reply to “Luukkanen: Stalinismin “hullut koirat””

  1. Oli se pressiklubi todella kuvottavaa katseltavaa. Oli punikit Lauran kimpussa kuin villikoiralauma. Varsinkin tuo YLE:n pystyssä pitämä Raamatun paiskoja Tervo. Mies esiintyy niin viisaana, vaikka on todellisuudessa vain näsäsellainen, mokoma punikkien puudeli. Hyh. Poistin omasta telkkarista ylen kanavat se vähän helpotti. Muistakaa ÄÄNESTÄÄ tiettyä vaihtoehtoa, ei tää muuten lopu ikinä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *